3/27/2016

SPRING SHOPPING 1/2

Helouu! 
Mitenkäs siellä ruutujen toisella puolen on pääsiäinen sujunut? :) Mun kohdalla pari ekaa päivää pitkäperjantaista lähtien oli pyhitetty ystäville, hauskanpidolle ja rentoutumiselle, ja nää kaks pyhäpäivää sen sijaan töille. Huomenna koittaakin viimeinen työvuoro ennen kesää, käiks! Sen jälkeen tiedossa pari päivää hölläilyä ennen loppuviikosta alkavaa valmennuskurssia.

Mut hei, long time no shopping post! Syy on yksinkertainen: olin monta kuukautta totaalisessa shoppailulakossa, sillä halusin vähän säästää ja toisaalta odotella kevätshoppailuja. Talvi on välivuoden takia tullut vietettyä lähinnä vaan treeni- tai työvaatteissa, joten eipä oo onneksi kauheeta shoppailuhinkua tullut! :D Oon tän vuoden aikana päässyt eroon oikeastaan kaikista vanhoista ja käyttämättömistä vaatteista, joten tästä on suunta vain ylöspäin. Nyt yritän lähteä pikkuhiljaa rakentamaan omantyylistä vaatekaappia ns. "puhtaalta pöydältä".
Tossa pari viikkoa sitten päätin, että nyt saa shoppailulakko luvan loppua, ja eksyin selailemaan nettikauppoja. Zalandosta on monipuolisuutensa vuoksi tullut yksi ehdottomista lemppareista, ja aattelinkin tässä postauksessa esitellä teille sieltä ostoskoriin klikatut uutukaiset! Pakko tosin hiukan kritisoida, että jäi ensimmäistä kertaa hieman huono maku kyseisestä verkkokaupasta, sillä sain kaksi tuotetta täysin väärässä koossa. Inhottaa lähteä palauttelemaan ja tilailemaan uudestaan, eikä siinä vaiheessa kauheesti mitkään hyvitysalennuskoodit lohduta, kun niitä on netti muutenkin pullollaan.. No, joka tapauksessa sain uusia ihanuuksia kaapin täytteeksi. Tein tästä postauksesta kaksiosaisen (vaikka toinen osa puuttuu vielä kokonaan ;D), koska oon monta kuukautta sitten päättänyt myös Helsinkiin päästyäni sallia itselleni pienet kevätshoppailut, eli tuutte siis mitä todennäköisimmin näkemään vielä toisen osan ihan tässä lähitulevaisuudessa! ;) 

IMG_3026
Alusvaatteet - Björn Borg 

En yleensä täällä kauheesti alusvaatteita esittele, mutta näiden kohdalla on tehtävä poikkeus! Eikö oo ihanat? ;) Mä oon hirmu mukavuudenhaluinen ihminen, joten muhun kolahtaa nykyään niiden perus pitsihepenien kaverina vähän tälläset sporttisemmatkin alusvaatteet. Noi on aivan supermukavat päällä, suosittelen x 100! 

IMG_3036_Fotor_Collage_Fotor Juoksutakki - Nike // Farkut - Topshop 

Mun edellinen muutaman vuoden ikäinen tuulitakki kinnaa vähän sieltä sun täältä, joten päätin hankkia kevääksi sille seuraajan. Kyseessä on siis Niken juoksutakki, toivotaan että tää tois hieman uutta motivaatiota myös siihen ikuiseen inhokki urheilumuotoon eli lenkkeilyyn! :D (Aihetta sivuten, olisko teillä vinkkejä millä mä saisin itseni lähtemään salin sijaan välillä sinne lenkkipolullekin?)

Tilasin myös parit kappaleet mun luottofarkkuja, Topshopin mallistosta löytyviä Joni- farkkuja. Jos farkkuihin vois rakastua, niin nää olis kaikki mun omia kullannuppuja! Tosiaan näistä tilasin nuo siniset sekä mustat, ja mustat tulivat 24- tuumaisten sijaan kymmenen tuumaa suurempana. Hetken mä aluksi katoin farkut paketista nostaessani, että mitäköhän ihmettä mä oon sekoillut, mut eipä ollutkaan tällä kertaa meikäläisessä vika.. :D Noh, oikeeta kokoa odotellessa. 

IMG_3028
Tennarit - Nike Roshe One Moire 

Tää taitaakin olla samalla vähän kuin joku mun ultimatelemppari postaus.. :D Niken Roshet vuosi sitten ostettuani ne ovat olleet mun jalassa valehtelematta lähes joka päivä, ja krhm... sen kyllä huomaa! Olikin aika hankkia niille yltä päältä rispaantuneille yksilöille korvikkeet, tällä kertaa ihan inan eri sävyssä, mutta kuitenkin käytännöllisessä sellaisessa. Multa löytyy kaksi paria valkoisiakin tennareita kevättä odottamassa, mut ne kun ei valitettavasti oo mitään "säällä kuin säällä"- kenkiä niin yhdet tummat yksilöt kevääksi oli ihan must! 

IMG_3036_Fotor_Collage1_Fotor Toppi - Calvin Klein // Aurinkolasit - Ray Ban 

Björn Borgien lisäksi ostin myös pari Calvin Kleinin alusvaatesettiä, noiden uudempien materiaali on iiiiihanan silkkinen verrattuna mun vanhoihin Calvineihin. Ai niin, ja mä joka oon aina ollut tosi skeptinen bralettemallisia rintsikoita kohtaan, ostin Calvinilta myös elämäni ekat sellaiset (jotka ei nyt päässeet kuvaan), mutta oon ihan in love niihin! 

Ray Ban Round Gold Rose- aurinkolasit sen sijaan ovat olleet jo pitkäaikainen haave. Päätin jo useampi kuukausi sitten, että sallin kevään tullen itseni hankkia ne, ja nyt oon onnellinen mun makuun täydellisten arskojen omistaja! 

IMG_3027
Treenipaita ja -trikoot - Nike 

Ja eipä ne ultimatelempparit näköjään vieläkään loppuneet.. Ostin viime vuonna mustana noi Nike Pron trikoot, jotka osoittautuivat kuukausien saatossa epäilyksistä huolimatta yksiksi ehdottomasti parhaista treenitrikoista, joita oon koskaan omistanut! Nyt nappasin alennuksen tullen samanlaiset sinisensävyisenä ja kaveriksi mätsäävä paita. En oo vielä ehtinyt tota komboa testata in action, mut viimestään ylihuomenna on pakko vetästä noi päälle treenaamaan lähtiessä ;) 

Kolahtiko joku näistä teihin? :)
Nyt kipinkapin peiton alle ja valmistautumaan uuteen viikkoon viime päivien univelat karistamalla! Kauniita unia ja palaillaan taas pian ihanat 

3/22/2016

ENSIMMÄISEN PÄÄSYKOEKEVÄÄN MUISTELUA

"Kevät 2015. Ylioppilaskirjoitukset olivat vihdoin takana päin, mutta toinen puolisko kevään opiskelurupeamasta häämötti vielä edessä. Olin päättänyt kirjoitusten jälkeen ryhtyä tavoittelemaan opiskelupaikkaa Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Ala oli koko lukion ajan ollut ainoa minua aidosti kiinnostava, ja kaupunkivalinta tuntui luontevalta, sillä olin nuoruudessa aina salaa haaveillut Helsingissä opiskelusta, ja sukulaisten myötä se oli ainoa kaupunki jota tunsin entuudestaan edes hiukan ja johon sen myötä uskalsin lähteä valmennuskurssille. Ei siis auttanut kuin pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja pari päivää kirjoituksista toivuttuani olin muuttanut pikkukylästä ensimmäistä kertaa omilleni. Kaikki tuntui ihan järjettömän uudelta, jännittävältä, stressaavalta ja pelottavalta. En tiennyt ollenkaan mitä odottaa tulevalta keväältä. Ainoat mielikuvat tulevasta koitoksesta olivat muodostuneet nettikeskustelujen ja blogikirjoitusten kauhukertomusten sekä pienten sisäänpääsyprosenttien perusteella. Kuitenkin tiesin myös sen, että halu päästä opiskelemaan oli suuri, ja että Helsingissä kurssia käydessä ja yksin asustellessa pystyisin keskittymään tulevaan rupeamaan niin täysillä kuin abivuoden jäljiltä vaan ikinä kykenisin. 
Pääsykoekirjoja menin jonottamaan niiden julkaisupäivänä kirjakaupan jonoon. Muistan kun tunsin itseni niin älyttömän pikkuiseksi ja kokemattomaksi, kun takanani kaksi tyttöä höpöttelivät iloisesti kandien kirjoittamisesta sun muista yliopistojutuista. Parisen tuntia jonotettuani lähdin kirjat kainalossa kirjastoon. Ravasin Kaisa- taloa monta kertaa ylös alas epätoivoisesti paikkaa etsien, sillä enhän mä tajunnut tulleeni paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan keskellä päivää. (Tän jälkeen stemmasinkin loppukevään visusti sille minuutille, kun kirjasto aamulla aukesi ;D) Aurinko paistoi kirkkaasti, ja mä toivoin että koko kevään vaan sataisi. Selailin ekaa kertaa kirjoja, joiden aiheina olivat rikosoikeus, perusoikeusjuridiikka sekä velvoiteoikeus. Tiesin että rikosoikeudesta mä tykkäisin, muista kahdesta en osannut silloin sanoa mitään. Tästä se nyt siis alkaisi.

Kirjojen julkaisua edeltävänä päivänä alkoi myös Pykälän valmennuskurssi. Mulla kävi mieletön tuuri, kun vierustoverini alkoi heti aulassa jutella minulle sekä toiselle vieressä istuvalle tytölle. Olimme kaikki kolme sattumalta samalla kurssilla. Toinen heistä oli mun tapaan saman kevään abi, toinen haki jo kolmatta kertaa. Kurssilla ravasin useaan kertaan viikossa luennoilla ja  välikokeissa, ja olisittepa nähneet mut ensimmäisinä kertoina julkisissa.. Milloin mentiin väärään suuntaan ja milloin en osannut leimata edes matkakorttia. Kevät hujahti kirjastossa istuen ja lukemisen ohella nautin suunnattomasti olostani Helsingissä, uudella salilla käymisestä, kaupoissa kiertelystä, ulkona syömisestä ja Pohjoisrannan lenkkimaisemista. En tuntenut oloani kertaakaan yksinäiseksi, kiitos kuuluu valmennuskurssikavereilleni. Pari kurssikavereistani lopetti kesken kurssin, mutta sen sijaan tutustuin myöhemmin paremmin vielä pariin ihanaan tyyppiin, joiden kanssa tsempattiin toisiamme läpi kevään. Stressitaso nousi pikkuhiljaa kevään myötä, fiilikset osaamisen suhteen heittelivät laidasta laitaan. Ainoa mistä olin varma, oli se että se kaikki oli mun mielestä ihan mielettömän kiinnostavaa.

Pääosin kevät meni pääsykoeurakalle ominaisista mielialanheittelyistä huolimatta paljon paremmin kuin koskaan osasin odottaa. Vaikka lukupäivät olivat pitkiä ja stressaavia, niin jotenkin keväisen Helsingin kaduilla käppäily ja kaikki uusi sai mut aika ajoin tuntemaan itseni jopa onnelliseksi. Pääsykoepäivä kuitenkin läheni, ja ehkä koko keväältä kaikkein elävimmin mulle on jäänyt mieleen se, kuinka neljää päivää ennen koetta kaikki kevään stressi ylitti kipurajan ja mun psyyke petti totaalisesti. 

Olin tehnyt mahtavan lukusuunnitelman viimeiselle viikonlopulle ja päättänyt kirjaston sijaan jäädä kotiin lukemaan asioita ääneen, ja koko pitkän päivän neljän seinän sisällä itselleni horistuani heräsin seuraavana yönä mukamas johonkin ääneen, enkä saanut enää nukuttua. Mut valtasi ihan epätodellinen olo, sellainen mitä en oo koskaan eläessäni kokenut. Mä en saanut kontrollia itseeni, ja ensimmäistä ja ainoaa kertaa elämässäni musta tuntui siltä että mä kirjaimellisesti sekoan! Aloin itkeä hysteerisesti ja soitin paniikkipuhelun poikaystävälle, joka rauhoitteli parhaansa mukaan ja sain aamuyöstä nukuttua pari tuntia. Paha olo ei kuitenkaan helpottanut aamullakaan, vaan mä en saanut aamupuuroani syötyä ja yrittäessäni käydä virkistävällä aamulenkillä mä puhkesin taas kerran kyyneliin enkä kerta kaikkiaan pystynyt edes lähtemään kirjastoon. No, seurasi paniikinomainen juna-aikataulujen tarkastus, puhelu kummitädille treffien perumiseksi, hillitön pakkausoperaatio, ehkä maailman huvittavimmalta näyttänyt matkalaukku perässä- juoksu bussiin, pummilla bussissa matkustaminen, ja Rautatieasemalla juoksu junalaiturille kohti kotia. En oo eläessäni ollut niin hiessä, ja mun oli pakko seistä puolet junamatkasta ettei mun vierustoveri saa traumoja. Sieltä sitten soitin itkien juuri reissuun lähteneelle äipälle, että pakko tulla vikaksi viikonlopuksi kotiin lukemaan. Heti kotiin päästyä paha olo oli tiessään. Koko kevään olin mukamas pärjännyt niin hyvin yksin, mut tollasena heikkona hetkenä läheisten tuesta tulikin korvaamaton. Illaksi ulos istumaan, olkkari täyteen herkkuja, paras kaveri viekkuun ja aivot hetkeksi narikkaan. Toi oli kyllä vuorokausi vailla vertaansa, huh huh. No, viikonlopun aikana sain kuitenkin tehtyä viimeiset kertaukset ja tankattua pienet yksityiskohdat päähän, ja yhtäkkiä olikin maanantai 25.5 - pääsykoepäivä.

Heräsin aamulla kotoa Kankaanpäästä, vajaan neljän tunnin matkan päästä Helsingistä (Näin jälkikäteen ajatellen mua kauhistuttaa, että miten pystyin ottamaan sellasen riskin. Mitä jos vaikka juna olis mennyt rikki? :D) Äiti heitti mut aamulla juna-asemalle, ja muistan niin elävästi sen hetken, kun äiti toivotti onnea ja mä hipsin jännittyneenä junaan. En pystynyt koko aamuna syömään mitään, mulla oli niin järkyttävän paha olo. Helsinkiin päästyäni kävin vetämässä pienen salitreenin, kävin hakemassa metroasemalta vakkaripatongin (josta söin ehkä pari haukkua), puhuin pikaisen puhelun pääsykokeisiin matkalla olleen ystäväni kanssa, ja lähdin kohti pääsykoesalia. Treffattiin valmennuskurssikavereiden kanssa pihalla ja toivotettiin onnet. Sen jälkeen seurasi tunnin mittainen nimenhuuto isoimman koesalin edessä, olo oli yllättävän tyhjä mutta välillä vatsaa kipristeli niin että mun oli pakko sumokyykkiä väenpaljoudessa. Aika hyvin sain pidettyä ajatukset poissa aiheesta niin kauan kunnes sain koepaperin eteen. Itse pääsykoetilanteesta en muista juuri muuta kuin että koe oli paljon vaikeampi kuin odotin, kiire tuli ja ihmettelin että miten ihmisillä on aikaa käydä vessassa. Neljä tuntia kirjoittamista ja yhtäkkiä koko kevään työ oli tehty. 

Pääsykokeen jälkeen olo oli aika tyhjä, en osannut sanoa kokeesta mitään ja olin vaan onnellinen päästessäni vihdoin kesälomalle. Illalla treffattiin kurssityttöjen kanssa ja juhlittiin pitkälle yöhön pääsykoebileissä yökerhossa. Seuraavana aamuna otin huonovointisena nokan kohti kotia ja yo-juhlien järjestely sai alkaa.

Kuukauden jännityksen jälkeen tulivat tulokset. Oltiin paraikaa Vuokatissa lomailemassa, kun kirjauduin noin sadannetta kertaa opintopolkuun, ja mun kohdalla luki "1. varasijalla". En todellakaan voinut uskoa sisällepäässyn olleen niin pienestä kiinni, joten soittelin tiedekuntaan minkä kerkesin ja tuntui niin epätodelliselta, että en jäänyt edes sen yhden pisteen päähän, vaan osa mun kanssa samoilla pisteillä olleista pääsi oikeesti sisään. Mun läheisin valmennuskurssikaverini pääsi sisään yhden pisteen erolla. No, varasijojen täyttämättä jäämisen ja tuloksettoman oikaisuvaatimuksen jälkeen tässä sitä ollaan vuosi myöhemmin - lähtökuopissa taas." 

Tuntuu uskomattomalta, miten muistan lähestulkoon kaiken tuosta keväästä. Enempää en viitsinyt edes kirjoittaa, tai tosta muistelusta olis tullut varmaan kilometrin pituinen teksti! :D Mut tosiaan, yhteishaun 2016 pyrähdettyä käyntiin viime viikolla halusin taas vähän tiivistää mun omia kokemuksiani jatko-opiskeluihin pyrkimisen suhteen, vaikka näitä samoja fiiliksiä ootte päässeet mun blogista jo aiemminkin lukemaan. 

Välivuosi alkaa olemaan mun osalta loppusuoralla ja parin viikon päästä on taas aika käydä hankkimassa tän vuoden pääsykoekirjat ja viettää niiden parissa seuraavat 7 viikkoa. Vuosi on ollut aikaa pähkäillä omaa tulevaisuuttaan, ja niin mahtava ja stressitön kokemus kuin välivuosi onkin ollut, niin onhan se tulevaisuuden koulupaikka käynyt mielessä valehtelematta lähes tulkoon joka ikinen päivä. Välivuodesta kokemuksena aattelin kirjoitella teille joskus myöhemmin, mutta tiivistettynä välivuosi ylitti mun odotukset täysin, kuluneen vuoden aikana oon ehtinyt nauttia elämästä, reissata, ottaa rennosti, tehdä hyviä hankintoja, säästää rahaa ja kerryttää työkokemusta. Oon myös saanut mm. avoimen yliopiston johdantokurssin sekä vapaa-aikana lueskelemani oikeusaiheisen kirjallisuuden myötä mahdollisuuden tulla rauhassa entistä varmemmaksi siitä, että mikä ala mua tulevaisuudessa kiinnostaa, ja ainakin tän kevään yhteishaussa tuun hakemaan siis samaan paikkaan kuin viime vuonnakin. Vaasan ja Helsingin välillä pohdiskelin viime syksynä pitkään, sillä kyllähän se aluksi kovasti masensi tajuta, että niillä koepisteillä olisin Vaasassa jo sisällä! :D Vuoden pohdiskelun jälkeen käännyin kuitenkin pikkuhiljaa taas Helsingin suuntaan, ja tuleva kevät näyttääkin hyvin samankaltaiselta kuin viime vuonna, kun parin viikon päästä pakkaan taas laukkuni ja suuntaan pk- seudulle valmennuskurssin ja lukurauhan perässä.

IMG_2914
Termosmuki & frozzyback - Coolstuff (saatu)  

No, mitä mä sitten ajattelin tehdä viime vuoteen nähden toisin, jotta se opiskelupaikka tänä vuonna aukeaisi? Oon tätä kovasti miettinyt, sillä koin onneksi kuitenkin tehneeni monia asioita ihan oikeinkin. Tänä vuonna oon onneksi astetta kokeneempi, mulla on muistissa erilaisia toimivia opiskelutekniikoita ja haju vastaustekniikasta sekä siitä, millaista osaamistarkkuutta vaaditaan. Toisaalta, silloin kirjoitusten jälkeen lukurytmi sekä ylipäätään opiskelumoodi olivat ehkä paremmin hallussa kuin nyt, kun vuoteen ei oo sen kummemmin tullut päntättyä.

Lukuaika on tänä vuonna vajaat pari viikkoa lyhyempi, joten keväästä on tulossa entistä intensiivisempi. Ainakin lukutahtia aijon siis kiristää entisestään viime vuoteen nähden, seitsemän viikkoa elämästä ei oo yhtään mitään jos sen ajan puristamalla voi saada takataskuunsa opiskelupaikan. Aijon myös tarkemmin kiinnittää huomiota siihen todelliseen lukuaikaan, eli jättää puhelimenräpläystauot vähemmälle ja kellottaa ajan, minkä käytän oikeasti lukemiseen, en kirjastossa istumiseen. Sama homma pätee valmennuskurssilla aiheeseen keskittymiseen! Unirytmiä oon pikkuhiljaa saanut muutettua parempaan suuntaan, keväällä oliskin tarkoitus mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta ei joka aamu väsytä herätä kirjastoon. Ruokailujen osalta pyrin säästämään viime vuoteen nähden tuomalla lounaan välillä myös kotoa sekä keittämällä aamulla ensimmäiset kahvit termariin, jottei tarvitsisi joka päivä kuluttaa kahviin useita euroja. Tähän liittyen mulla kävi tosi hyvä sattuma, olin nimittäin netistä metsästellyt termospulloa sekä kylmäkallella varustettua eväsrasiaa, kun muhun otettiin yhteyttä Coolstuff- nimisestä verkkokaupasta, joka myy laidasta laitaan kaikennäköistä pikkutavaraa. Heiltä sattui sopivasti löytymään kumpaistakin, ja tämä yhteistyö jos jokin tuo mulle varmasti kaivattua helpotusta kevääseen! ;D 

IMG_2915

Pakko myöntää, että odotan uusien kirjojen julkaisua jo innolla (no okei, samalla aika kauhulla). Uuden penaalin ja opiskeluvälineetkin oon totta kai jo hankkinut, heh. Usein sanotaan, että välivuosi tuo lisää motivaatiota hakuprosessiin, ja voin itse ainakin allekirjoittaa tämän :D Toisaalta, vaikka fiilis onkin odottavainen ja itsevarma, niin välillä tulee niitä pelonsekaisia ja tosi epävarmoja hetkiä.. Entä jos kirjojen aiheet ovatkin tänä vuonna supertylsiä tai vaikeita? Tai yksi kirja on englanniksi, niin kuin huhutaan? Mitä jos oonkin koko kevään kipeenä tai pää ei vaan kestäkään? Mitä jos en saakkaan tänä vuonna kurssilta niin hyvää vertaistukea kuin viime vuonna tai tunnen oloni yksinäisemmäksi? Tai jos vaan yksinkertaisesti epäonnistun itse koetilanteessa? 

Oon huomannut, että noina epätoivon hetkinä nimenomaan se vertaistuki on aivan vailla vertaansa. Tähän loppuun oiskin ihan älyttömän mukava kuulla taas teidän muidenkin mietteitä tulevista kuukausista, millaisia fiiliksiä tuleva kevät teissä herättää ja mihin kouluihin ootte hakemassa, vai pidättekö kenties välivuoden? Sieltä löytyy varmasti moni jo kirjoitus- tai luku-urakan parissa häärivä, jolla on jo opiskelutekniikat hyvin hallussa, ja tietty jo korkeakouluun tiensä raivanneiltakin otetaan kaikki vinkkivitoset vastaan enemmän kuin mielellään! ;) 

Superisti tsemppiä teille kaikille kevään lukemisiin! 

3/19/2016

LAUANTAILÖPINÖITÄ

IMG_2904

Mä ajattelin hei kerrankin tulla höpisemään teille ihan niitä näitä kuulumisia ilman sen kummempaa punaista lankaa. Lähdettiin eilen koko konkkaronkan voimin Jyväskylään sukulaisille viikonlopun viettoon, ja postauksen lomassa esiintyvät kuvat nappasin aiemmin tänään, kun vietettiin aamupäivää perinteisen suvunkeskeisen laskettelureissun merkeissä. Sää oli muuten ihan mieletön, kuten kuvista ehkä saattaakin oikein tarkasti katsoessaan juuri ja juuri havaita ;) Tuli kyllä melkoinen kevätfiilis! Oli puolikuntoisesta olosta huolimatta ihan pakko päästä pariksi tunniksi rinteisiin, sillä edellisestä kerrasta oli ehtinyt vierähtää jo reilut pari vuotta.

IMG_2905

Paraikaa istuskelen sohvalla kaikessa rauhassa läppäri sylissäni serkkukatraan hääräillessä vieressä Kinder-munista kuoriutuneiden lelujen parissa. Tuntuu kyllä suorastaan luksukselta tajuta, ettei mun tarvitse koko iltana liikahtaa tästä paikasta senttiäkään jos en välttämättä itse niin halua. Nyt kun oon tehnyt viimeiset pari kuukautta kokopäiväisesti töitä, niin välillä on suoraan sanottuna tuntunut siltä että elän vaan seuraavia vapaita odotellen ;D En sitä sano ettenkö tavallisesta arjestakin osaisi nauttia, lähinnä vaan mietin että millainen kuva tänne blogiin oikein välittyy, kun vasta juurihan mä kirjoittelin teille meidän pikaisesta Tampereen irtiotosta, ja nyt viikko myöhemmin en voisi olla onnellisempi missään muualla kuin just tässä ja nyt. Jotenkin vapaiden tullen rakastan eniten ottaa ja lähteä, kyllähän sitä jossain muualla ollessa tulee rentouduttua ihan eri tavalla kun ei oo niitä kotona hoidettavia juttuja koko ajan takaraivossa kolkuttelemassa! Mä oon vähän sellainen ihminen, joka ei oikein osaa rentoutua lainkaan jos on hoitamattomia asioita odottelemassa. Nyt oon kuitenkin yrittänyt vähän tsempata siinä, ja yrittänyt ottaa ihan sellaista rentoa nollailuaikaakin itselleni.

IMG_2902

Pienen negatiivisen mausteen arkeen on tuonut epätavanomaisen runsas sairastelu. Vasta hetki sitten kerroin täällä sairasteluistani, mut ennen kuin oikeestaan ehdin ihan kunnolla edellisestä taudista parantua niin päälle puski jo uusi flunssa-aalto. Kurkkukivun kourissa ollaan siis vietelty viime päivät ja oon kyllä ollut koko tän viikonlopunkin ihan totaalisen poikki! :D Oon havainnut, etten nykyään yhtään tykkää sairastaa, koska ensinnäkin saikkujen pyytely on aivan karseeta (koulustahan päinvastoin oli ihan kivaakin olla välillä pois, heh heh)  ja toisekseen oon niitä ihmisiä, jolla sairastaessa mm. ruokavalio heittää häränpyllyä. Vai onko täällä joku muu, jolla on samanlainen sairas ajatusmaailma, että "no kun en treenatakkaan voi niin syödäänpä sitten senkin edestä"? Raivostuttavaa! :D

IMG_2907

Mitäs muuta. Pieni elämänmuutos kolkuttelee taas tuossa parin viikon päässä, kun on aika lopettaa työt pariksi kuukaudeksi ja tarttua sen sijaan loppukevääksi pääsykoekirjoihin! Pääsykoejutuista ajattelin kirjoitella lisää tässä ihan lähipäivinä, joten pysykää ihmeessä kuulolla aiheesta kiinnostuneet ja te, joilla on samat tsydeemit edessä tai meneillään :>

Toivottavasti teitä ei haitannut tälläinen vähän sekava aiheesta toiseen pomppiva kuulumispostaus, nyt mä jatkan laatuajan viettämistä noiden pikkumurujen kanssa. Illalla ohjelmassa olisi vielä ainakin saunomista, paljuilua sekä yhtä mun lemppariruokaa, poronkäristystä! Ainiin ja loppuun vielä teille terveiset mun 8- ja 9-vuotiailta serkuilta, jotka innostuivat mun touhuja katsellessaan kirjoittelemaan myös omat blogikirjoituksensa kuluneesta päivästä! ;)
Mukavaa viikonlopun jatkoa ja palaillaan alkuviikosta muruset 

3/15/2016

LAATUAIKAA

IMG_2817 IMG_2823 IMG_2809 IMG_2820 IMG_2813 IMG_2821 IMG_2812 IMG_2819 IMG_2814 IMG_2822 IMG_2816

Meille sattui töistä vapaat sopivasti samoille päiville, joten päätettiin ottaa kahdestaan pikainen irtiotto arkeen ja suunnata Tampereelle! Mä olin varannut meille pienenä yllärinä yön Solo Sokos Hotel Tornista, jota ollaan jo pidemmän aikaa haluttu päästä testaamaan. Tuli kyllä juuri oikeaan saumaan tälläinen kunnon rentoutumisvuorokausi, Jamaikan reissun jälkeen kun ei olla kumpikaan viimeisen pari kuukauden aikana tehty oikeestaan mitään muuta kuin töitä, niin pieni laatuaika ja nollailu ei tehnyt ollenkaan pahaa. Hyvää ruokaa, elokuvissa uuden Outolinnun katsomista, illan istumista ja öisen Tampereen valojen katselua Moro Sky Barissa karamellilattejen kera, sikeästi nukutut yöunet hotellilakanoissa sekä tietysti kohokohta (;D) eli hotelliaamiainen - näistä jutuista oli meidän miniloma tehty!  

Mitäs muuten tykkäätte kuvista? :) Uuden objektiivin hankinnan myötä oon saanut rutkasti uutta kuvausmotivaatiota ja tulikin tuolla napsittua kuvia ahkerammin kuin yleensä tollasilla reissuilla! 

3/13/2016

THIS ONE GOES TO MY FRIENDS

______________________________________________________________

 Sä oot se, jonka kanssa oon kokenut ihan älyttömästi. Sä oot se tyttö sieltä enkunkerhosta, josta tuli myöhemmin mun paras ystävä. Oot se, jonka kanssa pystytään lukemaan toistemme ajatukset vaikka pelkän puhelimen välityksellä. Oot se, jonka kanssa oon monessa asiassa samalla aaltopituudella. Ja se, joka aikoinaan kirjoitti mulle Facebookissa joulukalenteria koko mun etelänreissun ajan, jotta mä pysyisin ajantasalla kotikaupungin tapahtumista. Oot aina ollut se kiltti ja luotettava. Ja se, joka pelkäsi juoda alaikäisenä. Oot se, jonka asuntovaunussa vietettiin hauskoja öitä. Sä oot se, joka kuskailee mua mukisematta (ainakaan ääneen). Oot se, jolle oon soittanut lukemattomia "hei ihan oikeesti..."- puheluita ja jonka kanssa jaetaan elämän pienet ilot ja surut. Oot se, joka joutuu aina kuuntelemaan mun edellisyön unet. Se, jonka kanssa vietin viimeisen kolmen vuoden ajan joka ikinen päivä aikaa lähes 24/7 koska lukio, pesis ja voikka kuuluivat meidän jokaiseen arkipäivään. Oot se, jonka kanssa mietittiin, että milläköhän värillä tänään tekis bilsan muistiinpanot. Ja se, jonka kanssa ne bilsan kirjotukset oli täys farssi - mut ei se mitään... Se, jonka kanssa valitetaan siitä kuinka ei jaksais lähteä salille mut sit mennään kuitenkin. Oot se, joka on kykkinyt mun kanssa Kpäässä muiden liihotellessa jo maailmalla.

 Sä oot se, jonka oon tuntenut jo pallerokerhoikäisestä asti ja jonka kanssa olin samalla luokalla yhdeksän pitkää vuotta. Oot se, jonka kanssa ei aina edes olla kuuluttu samaan porukkaan, mut loppujen lopuks meidän tiet yhteen johtikin ja yhteiselle tielle ollaan jääty. Oot se, jota harmitti kun sua ei saatu pusulitassa koskaan kiinni, koska olit niin nopee. Ja mua aina ihmetytti, että mikset sä sitten vaan tahalteen hidastellut. Muistan kun aina purettiin toisillemme poikahuolet ja muistan kun kävelin monta kertaa ympäri linja-autoasemaa kun jaariteltiin puhelimessa. Sä oot vieläkin se, joka lähettää whatsapp- ryhmään aina silloin tällöin monen minuutin ääniviestejä. Oot aina ollut vahva ja se, joka puhuu suoraan. Oot se, joka piti mulle aikoinaan päiväkirjaa. Ja oot se, jonka kanssa musiikki on yhdistänyt eniten. Olit musiikintuntien pelastus ja sun kanssa on ollut aina hauskaa keikkailla ja konsertoida, kun oot niin superlahjakas.

 Sä oot se, jota mä aina katsoin pikkutyttönä ylöspäin enkä silloin ikinä uskonut että voisit tulevaisuudessa olla yksi mun parhaista ystävistä. Myös sun kanssa vietin kolmen lukiovuoden aikana aikaa päivittäin, oot se jonka kanssa talsittiin yhdessä psykantunneista ja pesistreeneistä seuraaviin, yhdessä se ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin yksin. Oot myös toinen mun parhaista salikamuista ever. Sä oot se, jonka kanssa mulla on yhteinen harrastus, intohimo bloggaamiseen. Sä tiiät aina, kenestä puhutaan, kun puhun kestä tahansa bloggaajasta ;D Me postataan aina sattumalta samoista aiheista peräkkäin. Ihailen sun tyylitajua niin vaatteiden kuin sisustuksenkin suhteen. Oot se, jonka naurua rakastan. Ja hupsuja ääniviestejä.

friends3

 Sä oot se, josta moni vanha biisi muistuttaa. Muutama vuosi takaperin me oltiin kuin siamilaiset kaksoset, aina yhdessä. Aina. Muistan vielä, kun kymmenen vuota sitten ekaa kertaa pyysit mua ulos, ja kerroit mulle niillä koulun keinuilla että saat oman koiran. Olin kade. Muistan myös, kun sä tulit kutosluokalla kerran ilmoittamatta meille, ja mä leikin just barbeilla. Vähänkö mä olin nolona. Niin ja aina sillon kun et jaksanut enää olla mun kanssa, niin sanoit että sun pitää mennä syömään. Sä oot se, jonka uusi huoneen järjestys mun piti aina hyväksyä. Ja se muuten saattoi vaihtua viikottain, samoin itse huonekin. Oot se, jolta saa takuuvarmasti apua missä tahansa elektronisiin laitteisiin liittyvissä kysymyksissä, peukalo keskellä kämmentä kun oon ;D Mä veikkaan, että ilman sua ja kaikkia sun kanssa koettuja juttuja en olis samanlainen ihminen kuin mitä oon nyt. Oon ilonen, että ollaan välimatkasta huolimatta pysytty nää kaikki vuodet ystävinä.

 Sä oot tosi ystävä. Mä tiedän sen, koska me ei oltais enää ystäviä, jos niin ei olis. Sun kanssa oon kokenut ehkä enemmän vastoinkäymisiä kuin kenenkään muun kanssa, ja välillä oon suoraan sanottuna ollut ihan hukassa, että mitä ihmettä mun pitäis tehdä. Mut tässä me ollaan, koska tosi ystävät tukee toisiaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Vaikka en puhuis sun kanssa viikkoihin, niin sun kanssa on aina yhtä helppo olla. Senkin jälkeen tuntuu aina yhtä hyvältä kuulla sun ääni puhelimessa. Ennen me käytiin aina lenkillä, mut nykyään meistä on tullut laiskoja mummoja, joten me vaan ajellaan. Mut se on kivaa. Sun kanssa on aina ihana jutella. Vaikka sä välillä pidätkin mua vähän tyhmänä, kun en oo aina ihan perillä maailman menoista. Samanlaiset tulevaisuudenhaaveet yhdistää, on kiva kun on joku joka jaksaa kuunnella niihin liittyviä murheita (tai ainakin esittää jaksavansa). Ja ainiin, mä lupaan että kyllä sä vielä tulevaisuudessa saat sen kutsun mun häihin.

 Sä oot se, johon oon tutustunut yhteisten harrastusten kautta. Sä oot se, josta on pikkuhiljaa vuosien varrella tullut mulle entistä tärkeämpi ystävä. Haluaisin nähdä sua paaaljon enemmän, mutta yhteyksissä ollaan onneks päivittäin. Usein silti mietin, että mitäköhän sulle oikeestaan kuuluu. Erityisen onnellinen oon siitä, että vähän kuin sattumalta oot tullut myös osaksi meidän kaveriporukkaa. Oot joissain asioissa jotenkin tosi samanlainen kuin mä. Oot niin symppis ja rakas, ja ehkä kultaisimpia ihmisiä jonka tiedän. Toivon koko sydämestä, että tultais koko loppuelämä olemaan ystäviä!

 Sä oot se, joka on aina ollut mun pikkunen, mutta silti vuosien varrella susta on ikäerosta huolimatta tullut enemmän ja enemmän ystävä. Sä oot se, jonka kanssa voin olla 100% oma itseni. Sä oot se, jonka kanssa on kiva nauraa ja hassutella, mut välillä myös masistella elämää. Oot se, jonka hiukset mä haluaisin. Sä oot se, joka tekee iltapalahetkistä hauskoja. Jonka kanssa voin päntätä vaikka sivistyssanoja ja sekin on hauskaa. Oot se ainoo, joka on aina yhtä innoissaan tekemässä mulle ranskiksen kun mä pyydän. Sä oot se, jota haluun parhaani mukaan auttaa kaikkiin tulevaisuuteen liittyvissä asioissa, koska tiiän että tuut vielä pääsemään pitkälle. Sä oot se, jonka kanssa uskon ja toivon tulevani olemaan tekemisissä piiitkälle läpi elämän.

friends

 Sä oot se, joka tulee mun sydämessä olemaan aina ykkösenä. Oot se, jonka kanssa vietän liian vähän aikaa, vaikka todellisuudessa oot mulle tärkeämpi kuin kukaan tai mikään tässä maailmassa. Oot se, jonka takia mua ei harmita välivuosi, koska tiesin sen tarkoittavan enemmän aikaa sun kanssa. Oot se, joka hymyilee aina kuin naantalin aurinko. Oot se, joka ajattelee aina toisten parasta. Oot paljon täsmällisempi, tunnollisempi ja järjestelmällisempi kuin mä sun iässä. Oot se, jonka Baby Lips- kokoelman mä haluaisin. Oot se, jonka tuhinaan rakastan eniten illalla nukahtaa - koska se on niin harvinaista herkkua. Ja se joka haluaa multa hyvänyön halin ja pusun. Oot se, joka ei koskaan petä mun luottamusta. Sä oot se, jonka tiedän tulevan muutaman vuoden päästä olemaan mun paras ystävä, tuki ja turva. Ja se, jonka pakotan mun luokse kylään ainakin joka toinen viikonloppu heti kun pääsen pois tästä tuppukylästä!

 Sä oot se, joka on mulle paljon muutakin kuin ystävä, mut ei oo epäilystäkään ettet olisi yksi mun parhaista ystävistäni. Sä oot se, joka on kasvattanut, opettanut ja pitänyt huolta. Ja ennen kaikkea ymmärtänyt - kaikessa. Oot se, joka on sopivassa suhteessa pitänyt kuria ja asettanut rajoja, mut samalla antanut tilaa kasvaa, oppia, itsenäistyä. Oot aina antanut mun tehdä omat valintani ja tukenut päätöksessä kuin päätöksessä. Oot se, joka ei oo koskaan tuominnut, ellei todella oo ollut aihetta. Oot se, joka on työpäivän jälkeen kuunnellut mun pinnalliset hömpötykset turhanpäiväisistä ilonaiheista. Oot se, jonka kanssa oon jakanut lukemattomia ja taas lukemattomia asioita ja murheita, oli se sitten aamukävelyllä tai vaikka saunassa. Oot se, jolle oon aina voinut puhua mistä tahansa. Ei oo asiaa, josta en olis pystynyt sulle kertomaan. Oot se, jonka menettämisestä en selviäisi. Oot mulle maailman tärkein ihminen.

 Sä oot se, jonka kanssa mä jaan koko elämäni. Paitsi että uskon sun olevan mun sielunkumppani ja elämäni rakkaus, oot ilman pienintäkään epäilystä myös mun paras ystävä. Vaikka ootkin se, jolle en ehkä ensimmäisenä kertoisi mieshuolistani, niin kaiken muun mä jaan aina ensimmäisenä sun kanssa. Oot se, jonka kanssa huumori mätsää. Oot se, joka aidosti kuuntelee ja auttaa. Ja ennen kaikkea keskustelee. Rakastan sun keskustelutaitoa. Oot se, joka heittää maailman paskinta läppää. Ja välillä niin maailman parasta, että mä kiemurtelen naurusta puoli tuntia. Oot se, joka myös pilkkaa mun räkänaurua eniten, koska muut ei varmaan uskalla. Oot se, jonka kanssa ollaan aina nauratuskisaa. Ja oot se, joka kutiaa eniten. Oot se, jonka kanssa (luonnollisesti) riitelen enemmän kuin kenenkään muun. Se, joka ei voi ikinä ajaa partaansa varsinkaan jos mä kymmenen kertaa pyydän. Oot se, jonka kanssa lyödään satasen vetoja herkkulakossa olemisesta, mutta ensimmäisen viikonlopun tullen ollaan jo kiikuttamassa herkkuja kassalle. Oot se, jonka kanssa riidellään puhelimen laturista ja siitä, kumpi keittää kahvia. Oot se, jonka viereen mieluiten käperryn iltaisin pitkän työpäivän jälkeen. Oot se, jonka kanssa oon päässyt kokemaan ikimuistoisia hetkiä mm. Jamaikalla, Pariisissa ja Espanjassa. Oot se, jonka kanssa blogikuvien ottaminen on yhtä helvettiä. Oot se, joka yleensä huomioi mut joka tilanteessa. Ja joka haluaa hengata mun kanssa aina kun on mahdollista. Oot myös paljon muuta, mutta nää asiat oli niitä joita arvostan sussa ystävänä.

friends2

 Sä oot se, joka taatusti jo ihmettelee tässä vaiheessa, että mitä peliä - onko se unohtanut mut kokonaan?! Oothan kuitenkin se, jonka kanssa ollaan oltu synnytyslaitokselta lähtien kuin paita ja peppu. Oot se, jonka kanssa oon kokenut enemmän kuin kenenkään muun kanssa elämäni aikana. Pitkä yhteinen historia on saanut aikaan sen, että on monia juttuja, jotka vaan sä voit ymmärtää. Oot se, jonka kanssa kahdestaan käytiin läpi päiväkodit, kerhot, muskarit, uimakoulut, eskarit, partiot, kokkikoulut, baletti- ja jazz-tanssitunnit ja lumilautatunnit. Oot se, jota fiksumpi mä väitin alle kouluikäisenä olevani, koska tiesinhän mä sentään että mitä seksi tarkoittaa. Oot se, joka lohdutti, kun mua pisti metsässä kolme ampiaista. Oot se, jonka vieressä halusin koulussa istua kaikki ne yhdeksän vuotta, kun oltiin samalla luokalla. Sun kanssa mä luin sillon kerran matikankokeisiin, mutta mun opetuksen tuloksena sä saitkin siitä kokeesta kutosen.. Oot se, jonka kanssa ostettiin joka päivä koulun jälkeen kymmenen sentin purkkia kukkakioskilta. Ja jonka kanssa leikittiin metsässä kauppaa ja keskenkasvuiset havunoksat oli rahoja ja ketunleivät kukkineen hampurilaisia. Ja jonka kanssa kuvattiin tramppavideoita ja keksittiin opiskelulaulu, että muistettais paremmin enkun epäsäännölliset verbit. Sä oot se, jonka kanssa ei vieläkään haluta samoja asioita karkkihyllyllä. Mut oot silti myös se, jonka kaapissa on aina karkkia ja mä aina himoitsen niitä. Ja syön ne. Oot se, jonka kanssa katon vieläkin lastenleffoja. Ja jonka luo mennessäni soitan aina ensimmäisenä olkkarissa pianoa ja tarkistan kaapista olisko jotain uusia vitamiinimakuja tarjolla. Oot se, jonka kanssa ostettiin puoliksi kääpiöhamsteri, mutta sen oli pakko asua teillä, koska meidän perhe oli allerginen. Ja oot se, joka ostaa aina mun käyttämättömät vaatteet. Oot se, jonka kanssa kilpaillaan rusketuksesta. Ja oot parasta reissuseuraa, koska oot ihan samanlainen auringonpalvoja kun mä. Ootan taas pääseväni sun kanssa yhdessä reissuun, niinkuin silloin Espanjaan, Turkkiin, Egyptiin ja Rodokselle. Oot se, jonka suhteen mulla ei oo epäilystäkään, etteikö tultais olemaan keinustuoliin asti yhdessä. Oot se, jonka tiedän olevan mun tulevan lapsen kummitäti. Ja mun kaaso häissä. Niin, ja oot se, joka on mun kaikista parhaista parhaista parhain ystävä.

 Sitten te.. mun vanhat ystävät. Vaikkei enää ystäviä ollakaan, niin muistot säilyy. Yhden teistä kanssa oon edelleen ihan hyvissä väleissä ja tekemisissä silloin tällöin. Yhden kanssa ollaan hyvän päivän tuttuja, ja yhden kanssa moikkaillaan kun tavataan. Yhdelle oon kuin ilmaa, mut miksi just se yks jaksaa riivata mun unia vielä näiden kaikkien vuosien jälkeenkin? Haluan uskoa, että edes osa teistä lukee tämän. Teille mä haluan sanoa, että mä en koskaan unohda meidän yhteisiä hetkiä, vaikka oltiinkin ihan lapsia. Mä en ainakaan kanna mistään kaunaa, ja uskon meidän kasvaneen nuoruusajoista sen verran, että välillä vieläkin salaa toivoisin, että voitais vielä joskus tavata ja nähdä mitä meistä kenestäkin oikeestaan onkaan tullut. Tässä kohtaa en myöskään voisi unohtaa mainita sua, jonka edelleen luen vähintään kaveriksi, vaikkei oikeestaan edes koskaan puhuta. Silti oot rehellinen kun sitä tarvitaan, ja silloin harvoin kun nähdään ja jutellaan vaikka salilla, niin se on ihan yhtä helppoa kun joskus vuosia sitten, kun vietettiin päivittäin aikaa yhdessä. Toivottavasti tiiät kuka oot 

 Te ootte ne, jotka teki mun nuoruudesta muistamisen arvoisen. Tiedän, että osan teistä kanssa välit tulee väistämättä hiipumaan pikkuhiljaa, kun hajaannutaan pikkuhiljaa kukin omille teillemme ympäri maailmaa. Mä tuun ikävöimään teitä. Toivottavasti edes muutama teistä lukisi tän. Mä nimittäin toivon teille kaikkea hyvää elämässänne, bros 

Te, jotka yllä mainitsin. Haluun kiittää teitä kaikkia siitä että oon saanut elää elämääni näin upeiden ihmisten rinnalla. Rakastan teitä 

3/10/2016

TREENIAIHEINEN KYSYMYSPOSTAUS!

Helouhelou! 
Mua vaivasi useamman päivän ajan joku ihan ihmeellinen tauti, mut nyt aletaan vihdoinkin olla takaisin elävien kirjoissa ja treenitkin on saatu taas pikkuhiljaa käyntiin. Se on kyllä kumma, miten normaalia arki- ja treenirytmiä ehtii tulla hirmuinen ikävä jo ihan muutamassa päivässä! 

IMG_2609

Mut hei, sinne ruudun toiselle puolelle on parin viime viikon aikana eksynyt valtavasti uutta porukkaa, sydämellisesti tervetuloa kaikille! :) Katselutilastojen mukaan ylivoimainen valtaosa teistä on löytänyt tiensä tänne mun treenipostauksien saaneiden mainostuksen uhreina, joten ilmeisestikin täältä löytyy kyseisestä aiheesta kiinnostunutta porukkaa. Edellisestä kysymyspostauksesta on kulunut vasta puolisen vuotta, mutta sen sijaan viimeisimmästä puhtaasti treeniaiheisesta on vierähtänyt jo reilut pari vuotta. Saan teiltä vähän väliä kommenttiboksiin kysymyksiä kyseiseen aiheeseen liittyen, ja ajattelinkin nyt pistää pystyyn pitkästä aikaa kysymyspostauksen, jonka aiheina ovat iiihan mitkä tahansa hyvinvointiin, terveellisiin elämäntapoihin, treenaamiseen, herkutteluun, ruokavalioon etc. liittyvät kysymykset! Muihinkin aiheisiin liittyviä mieltä painavia kyssäreitä voi toki heittää mukaan, keksin kyllä keinon vastata niihinkin. Mut mikäli treeniaiheisia kysymyksiä saatte tarpeeksi kasaan niin ajattelin niihin vastailla omassa postauksessaan tai vaihtoehtoisesti vaikkapa ihan videolla.

Toivottavasti innostuisitte tenttailemaan, mä jään odottelemaan kiperiä kyssäreitä! ;) 

3/08/2016

KAMERAKALUSTO ETSII UUTTA KOTIA

Mä päivitin tossa viime joulun tienoilla vähän kamerakalustoani, ja sen myötä myynkin nyt käyttämättömäksi jääneen kaluston hyvään ja luotettavaan kotiin.

IMG_2594

Myynnissä olevat kalusteet: 

1. Canon EOS 1100D- runko
2. Canon 18-55 mm f/3.5-5.6
3. Canon 50 mm f/1.8
4. Samyang Fisheye 8mm f/3.5

canon2

Canon EOS 1100d- kamera on palvellut mua kunnianarvoisesti reilun kolmen vuoden ajan. Kyseinen runko on mielestäni vieläkin erittäin hyvässä kunnossa, se on helppokäyttöinen ja sopii hyvin valokuvaamisesta kiinnostuneelle aloittelijalle tai miksei kokeneemmallekkin kuvailijalle. 

Viimeiset pari vuotta kyseinen runko ja Canonin 50 mm- objektiivi ovat olleet erottamaton kombo. Tää 50-millinen on ollut ihan lemppari, ja sen hankin myös uuteen kameraani ilman pienintäkään epäilystä. Mikäli siis haluatte käydä katsomassa näiden tuottamaa jälkeä, niin lähestulkoon jokainen mun blogissa ennen vuodenvaihdetta esiintyvä kuva on räpsitty tällä kombinaatiolla. 
  canon1

Lisäksi myynnissä on rungon mukana alunperin tullut Canonin 18-55mm- perusobjektiivi. Oon tykännyt enemmän 50mm- objektiivin tuottamasta jäljestä, mutta välillä kiinteä zoomi on ollut haitaksi esimerkiksi maisemia tai laajempia kokonaisuuksia kuvatessa, joten näissä tilanteissa tämä perusobu on ollut kätevämpi. 

Samyangin Fisheye- objektiivin mä ostin käytettynä eräästä blogista. Objektiivi oli ostaessani täydellisessä kunnossa, eikä mun oo sitä sen jälkeen valitettavasti tullut käytettyä yhden käden sormilla laskettavia kertoja enempää. Tämä on tietysti myymisen kannalta hyvä, eli objektiivi on edelleen loistokunnossa. 

IMG_2606

Kameran ostajana saat kaupan päälle kamerahihnan sekä tietysti laturin! ;) 

Tosiaan, haluaisin nämä saada kaapin pohjalta pölyttymästä aktiivisempaan käyttöön. Jos sulla siis heräsi minkäänasteinen mielenkiinto kyseisiin kapineisiin, niin laita mulle ehdottomasti sähköpostia lisätiedusteluista tai ostotarjouksesta osoitteeseen: sofi.lehtinen1@hotmail.com. Sovitaan yhdessä molempia osapuolia miellyttävät kaupat! Mitään kiskurihintoja en näistä aio pyytää, käytettyjä kuin ovat, ja tärkeintä on saada näille uusi koti :) Mieluiten myyn tietysti koko setin ja näin saat sen suhteessa edullisemmin, mutta tarpeen ja tilanteen mukaan myyn nämä kaikki myös erikseen. 

3/04/2016

DAY IN NEGRIL

Hello from the bed! 
Oon ollut pari viime päivää pikkusen kipeenä, joten tänään koko talon äidin pyynnöstä siivottuani pyhitin lopun vapaapäivästäni pelkälle sängyn pohjalla makaamiselle. Päivään on kuulunut mm. pitkästä aikaa lempparisarjan katsomista, asioiden hoitelua koneella sängystä käsin, pari lastenleffaa (heh ;D) siskon ja ystävän kera sekä taudinkarkoitusyritys lettukestien merkeissä. 

Täällä puolikuntoisena masistellessa on kaikista pahinta parasta lääkettä eksyä selailemaan vanhoja lomakuvia.. Mulla on jäänyt vihoviimeinen reissupostaus vielä kokonaan julkaisematta, joten ajattelin käydä sen kimppuun nyt! Tän jälkeen on aika haudata Jamaikan matka blogin osalta lopullisesti muistoihin ja siirtyä suunnittelemaan (toivottavasti) seuraavia reissuja.. ;) 

negril1

Toiseksi viimeisenä reissupäivänämme suuntasimme heti aamusta Negriliin, joka sijaitsi abouttiarallaa 1,5 h päässä Montego Baysta. 

IMG_2535 IMG_2549

Ensimmäisenä etappinamme oli 7 Miles Beach, yksi Jamaikan tunnetuimmista rannoista. Bussi jätti meidät Boardwalk Village- nimiseen paikkaan, josta löytyi ensimmäisenä hauska sisäpiha värikkäine kyltteineen, rakennuksineen sekä matkamuistomyymälöineen.

IMG_2539 IMG_2536 IMG_2542 negril2 IMG_2543

Eteenpäin käppäiltyämme ja rantaravintolan sekä -baarin ohitettuamme avautui edessämme itse ranta. 7 Miles Beachia oli meille useaan otteeseen hehkutettu yhdeksi Jamaikan pisimmistä ja kauneimmista rannoista, joten odotukset olivat aika korkealla. Siihen nähden ranta oli kieltämättä ehkä pienoinen pettymys, mutta erittäin viihtyisä kuitenkin - sitä ei käy kieltäminen! Vietettiin oikein mukava muutamatuntinen aurinkoa ottaen, kuvia räpsien, reggaemusiikkia kuunnellen, ihmisiä katsellen, lueskellen, vedessä kahlaillen ja vesitrampalla pomppien. 

IMG_2540

Rannalla myytiin erillisessä kojussa hummeria lounaaksi, mutta tällä kertaa jätettiin väliin! ;D 

IMG_2541 negril3

Sen sijaan suunnattiin nälän iskettyä viihtyisään rantaravintolaan murkinalle. Valittiin burgerit, joiden hinta-laatusuhde oli mun mielestä kaikkea muuta kuin kohdallaan ja asiakaspalvelu hieman tökki.. Poikaystävälle kuitenkin maistui, se on tärkeintä ;) (Eikä tän oo nyt todellakaan tarkoitus olla mikään valitusvirsipostaus, mutta en halua hehkuttaa sellaisia juttuja joista todellisuudessa ajattelin päinvastoin! ;D) 

negril4

Illemmalla suuntasimme pienen kauppakeskusvisiitin jälkeen seuraavalle etapille, Rick's Cafe- nimiseen rantabaariin. Olin odottanut visiittiä kyseiseen paikkaan kovasti, ja tällä kertaa kävi päinvastoin kun päiväisen rannan suhteen eli kovat odotukseni jopa ylittyivät! 

IMG_2552
negril5

Kyseistä mestaa oli tosi vaikea ikuistaa kuviin, mutta kyseessä oli tosiaan ison rantakallion reunan tuntumaan rakennettu kaksikerroksinen rantabaari/-ravintola, jonka ylemmästä kerroksesta oon nää kuvat napannut! Istuskeltiin tuolla iltaa kokikset ja nachot kourassa, katseltiin upeana avautuvaa merimaisemaa ja seurailtiin iloista väenpaljoutta. Ihmiset olivat kokoontuneet seuraamaan kallion reunalle uimahyppääjien hurjia loikkia alas mereen. 

IMG_2551

Kyseinen paikka on nappivalinta vaikka juurikin illanistujaisille, sillä illalla ennen auringonlaskua livebändi alkoi soittaa lavalla letkeää reggaeta. Toi olis ollut aivan mielettömän tunnelmallinen paikka illallistaa, jos ei oltais jo keretty tuhlata päivän budjettia siihen burgerpaikkaan! ;D 

IMG_2556

Ja illan huipennuksena oli tietysti häikäisevän upea auringonlasku. Jännitettiin vielä tuonne paikan päälle mennessä, että tullaanko ollenkaan edes näkemään paljon hehkutettua auringonlaskua, kun taivas oli täysin pilvien peitossa. No, pilvipeite onneksi repesi sen verran että päästiin ikuistamaan tuo näky. Huh, toi oli kyllä ehdottomasti yksi loman parhaimmista illoista! 

Tosiaan, se niistä reissupostauksista vihdoinkin. Nyt tarttiskin varmaan saada tähän arkeen jotain eloa, että olis teille jotain kuvattavaakin! ;) Huomenna mulla pirisee joka tapauksessa herätyskello viiden jälkeen töiden takia, joten veikkaan että mun olis aika korkea aika painua pehkuihin. Kauniita unia muruset ja palaillaan viimeistään alkuviikosta