7/13/2017

GOOD BYE FOR NOW

Heippa ihanaiset siellä ruudun toisella puolella! 
Enpä muuten vielä vuosi sitten olisi uskonut, että kirjoitan nyt tätä tekstiä, mutta tässä sitä ollaan. Mennäänpä suoraan asiaan. On nimittäin tullut aika laittaa tämä blogi tauolle, jonka aikana pohdin, onko mun blogitaival tullut lopullisesti päätökseensä, vai syttyykö jostain sen aikana vielä uusi kipinä. Sellainen kipinä, jota mulla ei ole ollut enää hetkeen tätä hommaa kohtaan. Niille, jotka ovat mun blogia lukeneet jo useamman vuoden, tämä tuskin tulee yllätyksenä, koska olette varmasti huomanneet, ettei mulla viimeisen vuoden aikana ole ollut intohimoa bloggaamiseen enää samalla tavalla kuin joskus aikaisemmin. Oikeastaan loppukevääseen asti uskottelin itselleni, että hidastunut blogitahti on ollut seurausta vain muuttuneesta elämäntilanteesta, sen tuomasta ajanpuutteesta ja siitä, että energiani on kulunut kaikkeen muuhun, eikä sitä näin ollen ole jäänyt blogijutuille, vaikka "kuinka haluaisinkin". Nyt kesällä mulla on ollut roppakaupalla vapaa-aikaa, ja sen myötä oon tajunnut, että pääsyy taitaakin olla ihan vaan se, että käytän nykyään vapaa-aikani mielummin muihin asioihin, kuin postausaiheiden keksimiseen, postausten kuvaamiseen ja blogiin kirjoittamisesta stressaamiseen. 

Edelleen mä rakastan yli kaiken jakaa mun elämän pieniä kivoja hetkiä sekä somessa että täällä, mutta eivät ne pienet hetket voi olla koko mun blogin sisältö. Muut sosiaalisen median kanavat ovat jotenkin niin paljon helpompia ja vaivattomampia. Kamera ei ole kulkenut mun arjessa mukana enää niin pitkään aikaan kuin jaksan muistaa, ja enhän mä nyt voi postaus toisensa jälkeen kertoa vain kuulumispostauksia snäppikuvien siivittämänä, vaikka kuinka tykkäisinkin sellaisia tehdä. Tuntuu, että oon ikään kuin jäänyt blogimaailmasta jälkeen. Mulla ei oo enää mielenkiintoa kuvata mun treenejä, uusia ostoksia, asukuvia, kosmetiikkahankintoja, kuukauden lemppareita tai ruoka-annoksia, eikä etsiä hyviä valaistuksia tai kuvakulmia. Mä en enää jaksa olla se, jonka pitää ravintolassa ottaa miljoona kuvaa eri kameroilla annosten saavuttua, ja vaikka toinen osapuoli olisikin tottunut siihen, niin kyllä se välillä saattaa pilata koko hetkestä fiiliksen jo ennen kuin ollaan edes päästy ruokien kimppuun. Muutenkin koko sosiaalisesta mediasta on tullut mulle viimeinen asia, josta haluan kantaa stressiä. Jos taas näitä pinnallisempia aiheita ei oteta huomioon, niin noh, enpä tiedä onko mulla sen koommin kauheasti mitään syvällisempääkään asiaa kirjoitettavaksi. Välillä oon toki tänne blogiin kirjoitellut vakavampiaiheisiakin postauksia, jotka ovat toisinaan herättäneet aktiivista keskustelua kommenttiboksissa, mutta enimmäkseen tää on ollut mulle paikka sellaisen hyvän mielen liibalaaban jakamiseen. Joten mitä jää jäljelle? Sitä mun olisi ehkä syytä pohtia. Sitä, että onko mulla enää teille mitään annettavaa. Mä ajattelin vielä joku aika sitten, että tuun varmasti bloggaamaan hamaan tulevaisuuteen asti, vielä silloinkin, kun mulla on lapsia, ammatti jne. Mutta en mä tiedä, jaksanko enää elää elämääni linssin läpi. Mulle ei myöskään oikein sovi sellainen ajatusmalli, että postailisin just ja vain sillon kun hyvältä tuntuu ja sattuu olemaan kirjoitettavaa tai kuvia jaettavaksi. Tiedän, että blogi kummittelisi joka tapauksessa mun takaraivossa, ja en enää, tai ainakaan tällä hetkellä,  vain yksinkertaisesti halua elää niin. Haluan, että vapaa-aika on vapaa-aikaa, jolloin mulla ei kummittele takaraivossa yhtikäs mikään, mikä on mulle kuitenkin loppujen lopuksi vapaaehtoista.
blögi
Jo alkukesän aikana mulle muotoutui ajatus siitä, että tuun kirjoittamaan tämän postauksen. Sen myötä oon ikään kuin saanut aikaa rauhassa pyöritellä ajatuksiani nämä muutamat viikot, eikä itse tämän postauksen kirjoittaminen tunnu enää niin raapaisevalta, koska oikeastaan oon käynyt tätä prosessia hiljalleen läpi jo useamman kuukauden ajan. Ainoa asia, mikä tekee mut haikeaksi, on se, että ajattelenko oikeasti olevani valmis luopumaan asiasta, joka on antanut mulle niin paljon. Mä oon niin mielettömän kiitollinen kaikesta, mitä oon blogin myötä saanut elämääni. Oon saanut  uusia, ihania ihmissuhteita, kehittynyt omana itsenäni sekä omien taitojeni osalta monella osa-alueella, saanut ilmentää itseäni sekä päässyt Indiedays Inspirationin jäsenenä osallistumaan hienoihin tapahtumiin ja kampanjoihin. Ja ehkä tärkeimpänä kaikista se, että teitä on ollut siellä jo pitkään joukko ihan mahtavia tyyppejä, jotka jaksatte piristää mua, enkä haluaisi joutua luopumaan teistä. Eikä mun oikeastaan tarvitsekaan, sillä vaikka en nyt lähitulevaisuudessa aio postailla, niin itse blogi ei tietenkään tässä vaiheessa, eikä luultavasti koskaan, lähde mihinkään, ja aion näin ollen myös jatkaa  vielä tulevaisuudessa kommentteihin vastaamista sekä tähän että vanhoihinkin postauksiin. Ja tavoittaahan mut tietysti muistakin somekanavista, eli Snapchatin ja Instagramin päivittämistä jatkan aktiivisesti, molemmista mut löytää nimellä @sofijemina :) 

Tämän tekstin myötä haluan kiittää jokaista siellä ruudun toisella puolella ja toivoa teille kaikkea hyvää.  Katsotaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu blogin suhteen. Just nyt mulla on kaikki hyvin just näin, ja oon helpottunut, että sain tän tekstin kirjoitettua. Ihanaa loppukesää jokaiselle! 

12 kommenttia:

  1. Voi että, tosi harmillista! :( Mutta ymmärrän toki täysin ajatuksesi, ja kiva jos blogi säilyy netissä meidän selattavana! Onneksi sua ja sun kuulumisten seuraamista saadaan katella noiden muiden somekanavien kautta. :)

    Huippua jatkoa sulle, ja nauti nyt kesästä täysin siemauksin ja vapaana tälläisistä "blogivelvollisuuksista"! (:

    Karita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiät varmaan sanomattakin, että koko mun blogitaipaleen ajan oot ollu ehdottomasti yks aktiivisimmista kommentoijista, kiitos vielä sulle siitä <3

      Ihanaa kesää ja tulevaa syksyä sinne myös! :)

      Poista
  2. Voi että! Vaikka haikein mielin luinkin tätä postausta, niin haluun toivottaa sulle kaikkea hyvää jatkoon ja menestystä elämään Sofi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Samoin sinne kaikkea hyvää <3

      Poista
  3. Voi ei, harmittaa ihan sikana! Oot ollu mun lempparibloggaaja siitä asti kun joskus tänne sun blogiin eksyin. Tää blogi on pysynyt jotenkin ihanan aitona ja tätä on jaksanut lukee edellään tosi mielenkiinnolla vaikken enää muuten blogimaailmaa niin aktiivisesti seuraakkaan.
    Tuntuu oudolta sanoo tää kun en oo ennen ees asiaa tarkemmin ajatellut, mutta oot ollu mulle itteeni muutaman vuoden vanhempana iso esikuva. Oikis on ollut jo kauan mun suurin haave, ja tulin ihan super onnelliseksi sun puolesta silloin kun pääsit sisään! Näytit omalla esimerkilläs et riittää kun tekee vaan kovasti töitä, ei tarvi olla paras ja lahjakkain. Lisäks se ajatusmaailma mikä susta on välittynyt tänne ruudun toiselle puolelle, on tosi samanlainen kuin mulla. Ja onhan mun pakko vielä mainita sun treenipostaukset, niistä on saanut mahtavii vinkkejä omiin treeneihin:)
    Mut mitä mä halusin ennen kaikkee sanoo, niin kiitos. Kiitos kun oot inspiroinut, muistuttanut postauksillas nauttimaan elämän pienistä, hyvistä jutuista ja läheisimmistä ihmisistä. Kiitos kun oot näyttänyt että unelmia voi saavuttaa jos vaan itte uskoo niihin ja tekee töitä niiden eteen. Kiitos ihanasta, positiivisesta, viihdyttävästä ja motivoivasta blogista<3 Oot upea! Ihanaa loppukesää ja ois aika kivaa jos jaksaisit sillon tällöin päivitellä esim snäppiin koulujuttujakin, ja ainahan mä voin palata lukemaan vanhoja postauksia aiheesta:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pysty muuta sanomaan, että hymy huulilla luin tätä kommenttia. Siellä ruudun toisella puolella vaikuttaa olevan aivan mieletön tyyppi <3 Mä haluan puolestani kiittää sua näistä sanoista ja siitä, että oot mun blogia lukenut. Oikein paljon kaikkea hyvää ja menestystä sun elämään :)<3

      Poista
  4. Voi eikä :( on ollut kyllä ihanaa seurata sun elämää tässä parin vuoden ajan! Kuitenkin, aikansa kutakin. Onhan sen huomannut, ettei postaustahti ole enää ollut yhtä ahkera kuin aiemmin. Ihan turha ottaa stressiä asioista joista ei saa enää samalla tavalla iloa. Jään kyllä seurailemaan sua edelleen somen puolella. Kaikkea hyvää sun elämään ja uuteen opiskeluvuoteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä, kiitos vielä ihanista kommenteista, joita oon sulta matkan varrella saanut <3 Kaikkea hyvää myös sinne ja ihanaa alkavaa syksyä! :)

      Poista
  5. Vaikka me tätä vähän jo osattiin odottaakin, niin ikävä kuulla, sillä sun blogia on ollut tosi kiva lukea!
    Mutta on se ihan ymmärrettävää, ja uskon, että sun elämä on paljon rennompaa, kun ei tartte stressata blogia tai murehtia sen sisällöstä. Ja kyllä lukijatkin sen huomaa, jos bloggaaja väkisin yrittää postailla, laadusta viis.
    Eikä huolta, ei tän tarvitse olla lopullista :) never say never sano justin bieberiki! Jos bloggauskärpänen purasee uudelleen niin siitä vaan jatkamaan..
    Hyvää jatkoa joka tapauksessa, vaikka meitä harmittaakin ettei pystytä enää sun juttujas lukea niin ei täällä kukaan siitä voi kaunaa kantaa.
    Rentoudu ja anna elämän viedä!
    Toivottelee Mimmu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mimmu ihanasta kommentista. Ihanaa loppuvuotta ja kaikkea hyvää tulevaan! <3

      Poista
  6. Moi! Täällä sama tyyppi, joka jäi viime vuonna pisteen päähän oikiksen sisäänpääsystä ja tänä vuonna sain saman verran pisteitä, kun millä pääs sisään, mutten silti päässy sisään! Sun blogis on kyllä toiminu mahtavana tsempparina ja hyvän fiiliksen luojana. Harmi, että se nyt loppuu, mutta onneks päivittelet snäppiäskin ahkerasti :)
    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toi voi olla totta :( Lupaathan, ettet luovuta? Ens vuonna on taatusti sun vuosi! Palaillaan snäpissä ;) Tsemppiä! <3

      Poista